Välillä tuntuu siltä kuin elämä olisi yhtä suorittamista. Myönnän itsekkin olevani sellainen, että saan kiksejä kun suoritan ja olen ahkera ja aktiivinen "tehokas". Rakastan kalenterin täyttämistä harrastuksilla ja suunnittelen elämääni helposti pari viikkoa eteenpäin, samalla silmällä pitäen tulevaisuutta.
Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että se aktiivisuus menee pakonomaiseksi suorittamiseksi ja siitä on ilo kaukana. Silloin on hyvä pysähtyä kuuntelemaan itseään; mitä oikeasti haluan, haluanko mennä sinne bodypump tunnille vai sittenkin jäädä sohvalle katsomaan salkkareita?
Tänään näin rakasta ystävääni pitkästä aikaa ja päivitimme kuulumiset ja juttelimme useamman tunnin. On mahtavaa omistaa ystäviä jotka on tuntenut teiniajoista lähtien ja kokenut yhdessä kaikenlaista. Parhaita hetkiä elämässä on, kun osaa pysähtyä ja voi jutella aidosti elämän kipeistäkin asioista. Jokaisesta keskustelusta ja jaetusta salaisuudesta voi oppia ja kasvaa ja sekös elämästä tekeekin mahtavan!
Löysin muuten kotimatkalla maasta 10€ setelin, ei yhtään hullumpaan ajankohtaan sattunut, palkkapäivään kun on vielä aikaa ja mun kukkarossa asuu matti. Nyt jatkan iltaa karkkipäivän merkeissä ja valloitan sohvan.
Muistakaa nauttia elämästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy pois